Heippa! Ajattelin tehdä tälläisen postauksen, kuin Miksi kani? koska sitä oltiin ehdotettu :)
Olin kauan halunnut kania, mutta en saanut.
Kaikki alkoi 2-vuotta sitten löytökanista, Tyynestä. Pihallemme ilmestyi harmaa/musta pitkäkarvainen melko pienehkö kani. No parin päivän päästä otimme sen kiinni ja veimme sisälle. Se oli meillä ehkä viikon. Seuraavana päivänä kun saimme sen kiinni niin menimme ostamaan siemenseosta (ei tiedetty kaneista MITÄÄN!) ja heinää. Sitten torissa myytiin melko halpa 120cm häkki jonka ostimme sille kanille. Sillä ei ollut mitään nimeä tiedossa ja sanoimme sitä kaniksi tai pupuksi. Vasta naapuriimme oli muuttanut nuori nainen (joka kasvattaa angorakaneja pienimuotoisesti). Menimme yksi ilta kysymään oliko tällä kani hukassa, ja olihan se! Hän tuli kuljetuslaatikon mukaan hakemaan kanin ja selitti meille jotain että oli karannut ja omistaja oli luullut sen kuolleen ja se oli ollut kuulemma vähän pitemmän aikaa hukassa. Hän kertoi myös Tyynestä että se oli angorakani. Siitähän sitten kani-ihmiseni pääsi valloilleen.
Hankimme ensimmäisen oman kanimme Milon.
Milon löysimme torista. Ilmoitus oli risteytyskanin poikasista. Milo muutti siskoni huoneeseen. Luimme paljon netistä tietoa kanin hoidosta. Milon sukupuolta emme tiennyt kunnolla, vaan entinen omistaja oli veikannut pojaksi. Ennen Milo nimeä sen nimi oli Pupu :D Miloa hoidin tosi paljon ja sitten kun Milo oli ehkä 5kk niin löysin YouTubesta kanit esteillä. Siitä innostuin ruveta hypyttelemään satunnaisesti kirjojen yli ja Milo on todella lahjakas hyppiä. Milo on nyt 2-vuotias. Se tuli meille kesälomalla poikasena noin puolentunnin ajomatkan päästä.
Vuosi kului ja 18.6.2014 selailin toria.
Siellä oli risteytyskanin poikasia! Menin heti kysymään äidiltä ja sitten siskolta ja piti järjestellä paljon asioita. Siskoni sitten soitti myyjälle ja 19.6.2014 siskoni ja äitini lähti hakemaan pientä poikakania. Noh... Kesken matkan sitten myyjä soitti ja sanoi että meille tuleekin naaras (!?!). Eipä se haitannut vaan haimme tämän pienen tytön kotiin.
Hän antoi myös häkin mukaan pienestä lisämaksusta.
Siinäpä sitten meillä oli 2kk ikäinen tyttö ja vuoden ikäinen poika.
Jade ja Milo ulkoili yhdessä ja siinä vaiheessa olin lukenut todella paljon kaneista. Kanit olivat minulle henki ja elämä, niin kuin nytkin.
Söpö pari, eikö? :)
Pikku hiljaa aloin syöttämään hyvää ruokaa ja tein kompostiaita häkkejä ja myöhemmin kerron kaikista Jaden asumuksista (Niitähän riittää mm. tehdashäkki, kompostiaitahäkki, tehdashäkki, aitaus, vapaana kokoajan........)
Siitäpä se oikeastaan alkoi! Lisää kaneja voisin ottaa.
Tällä hetkellä haluan Belgianjäniksen tai kääpiöjäniksen :D Biankan tarina on sitten melko tuttu vanhoista postauksista. Tulevaisuudessa (ei tosin lähitulevaisuudessa) on tarkoitus alkaa Biankan kanssa kisaamaan kunnolla. (ehkä). Jos ei niin alan treenaamaan Miloa. Jade on niin neitimäinen että se ei hyppää. Sekä hommata joku jänis (ehkä 4-vuoden päästä...).
 |
| Jade |
 |
| Milo |
Mutta eipä mulla enempää asiaa. Heipparallaa taas jälleen!
